Kirjoittanut: Varpu Pulkkinen

12.3.2023

Kuvanveistoa opiskelemassa

Kuvallinen ilmaisu on tärkeää minulle niin graafisen suunnittelun työssä kuin taiteen tekemisessä. Kertausopintoihini kuuluu taiteen ja kuvallisen ilmaisun eri tekniikoihin ja materiaaleihin tutustuminen. Opi uutta – se voi auttaa sinua löytämään uusia tapoja ilmaista itseäsi ja kehittymään.  Wellamo-opiston ATPO-ryhmän kolmiulotteisen hahmottamisen kurssilla tutustuimme kuvanveiston saloihin lahtelaisen taiteilijan kuvanveistäjä  Marianne Sirin opissa (www.mariannesiri.com). Tämä ei ollut ensimmäinen kuvanveistokurssini, mutta edellisestä on aikaa niin kauan, etten muistanut tekniikasta juuri mitään. Nyt korjaan asian ja kirjoitan tämän artikkelin :)

Veistimme kasvonaamion: ensin savesta muotoilu, sitten muotin teko ja lopuksi kipsivalu ja muotin poisto

Aloitimme muotoilemalla savea. Tehtävänä oli tehdä kasvot, joko reliefi tai maski, jossa siis näkyy kasvoista maskin verran. Aluksi muotoilu tuntui helpolta, kasvot muotoituivat kosteaan saveen. Mittasuhteet eivät olleet kohdillaan, tosin teinkin kasvot mielikuvituksen varassa ilman mallia niin ei yhtä oikeaa ratkaisua tietenkään ollutkaan. Halusin veistokseeni kuitenkin neutraalin ilmeen ja korkeamman otsan kuin mikä ensimmäisen päivän jälkeen oli syntynyt. Nukuttuani yön yli tiesin heti aamulla mitä muutoksia teen työhöni. Korkeampi otsa, erilaiset hiukset, eri malliset posket ja sirompi leuka. Lopputulos oli seesteisen näköinen, tuota jaksaisin katsella omalla seinälläni. Hiukset ikäänkuin valuvat veteen – ajattelin – tai sitten on iskenyt salama. No ehkä sillä ei ole väliä, nuo aurinkohiukset ovat kivan näköiset, vaikka hiusraja ei tuolla lailla kenelläkään mene... jos se onkin päähine. Myös silmien muotoilussa meni yllättävän paljon aikaa, piti tehdä ylä- ja alaluomet, silmämunat, kulmakarvat. Myös nenän ja suun muotoilu oli mielenkiintoista. Suupieliin aavistus hymynkaretta. Muotoiluvaihe on kaikkein tärkein. Kipsi toistaa kaikki pintakuviotkin tarkasti. Kovaa kipsiä ei ole mielestäni helppoa työstää. Ehdottomasti kannattaa työstää savivaiheessa. Työstämisessä käytin apuvälineenä rautalankakoukkua ja erimallisia veistokapuloita. Kannatta katsella veistosta eri kulmista ja nostaa työ koholle pöytätasosta. Yläkuvassa näet savesta muotoillun veistoksen kaksi eri vaihetta edestä ja viistosta kuvattuna. Veistos pakattiin yöksi kostean pesusienen kanssa muoviin, jotta savi ei kuivuisi ja työstämistä pystyisi jatkamaan.

Kun veistos oli muotoilultaan valmis, siirryimme muotin tekoon. Kuvassa on tehty savimakkarasta reunat muotille. 

Savinaamio sitten peitettiin kipsiliemellä.


Kipsijauhetta sekoitettiin veteen välttäen ilmakuplien muodostumista. Astiaan mitattiin 2 osaa vettä ja 4 osaa kipsijauhetta. Kipsijauhe ripoteltiin veteen mahdollisimman läheltä veden pintaa. Kun veden keskelle jäi näkyvii kasa oli kipsijauhetta riittävästi. Jonkin ajan kuluttua aineet sekoitettiin käsin tasaiseksi seokseksi. Kun kipsi-vesiseos alkoi jähmetä alettiin saviveistoksen peittäminen kipsillä.


Kipsiseosta lapettiin kämmenellä tasaisesti joka puolelle. Tehtiin vielä toinen satsi, jolloin muottiin saatiin paksuutta.

Kipsi kovettui vajaassa tunnissa. Sen jälkeen savi kaivettiin pois muotin sisältä ja muotti puhdistettiin tarkasti saven rippeistä ja käsiteltiin mäntysaippua-ruokaöljyseoksella.


Voideltuun muottiin valettiin varsinainen veistos. Kipsi-vesiseos jälleen sekoiteltiin ja kun se alkoi jähmettyä, sitä lapettiin muottiin ensin ohutta kipsilientä joka puolelle ja sitten muotti täyteen. Kun kipsiseos alkaa jähmettyä se jähmettyy melko nopeasti, kunnes sitä ei voi enää levittää. Astiat ja kädet onkin syytä pestä jo ennen kuin kipsi kovettuu. Noin 45 minuutissa on saavutettu riittävän kestävä kovuus ennen seuraavaa vaihetta. Käytimme veistokseen eri kipsiä kuin muottiin. Veistoskipsi oli vaaleanpunaista ja kuivuttuaan kovempaa ja kestävämpää.


Seuraava jännittävä vaihe oli muotin poistaminen. Se tapahtui taltan ja kumi- tai puuvasaran avulla naputtelemalla. Kuvassa opettajamme Marianne näyttää mallia. Oli tärkeä hakata poispäin veistoksesta ja varoa tietenkin, ettei veistos saa osumaa. hankalampaa kuin ajattelinkaan – veistokseltani irtosi nenänpää, koska muotti olikin yllättävän ohut nenän kohdalta. Myös osa hiuksista katkesi, koska olin niin taitamaton ja varomaton. Otin palaset talteen ja opettelin myöhemmin myös korjaamista. Naputtelussani olisi vielä paljon opeteltavaa. Opettajalta se sujui niin näppärästi. Hän irrotti todella isoja paloja, eikä veistos vaurioitunut. 


Onneksi nenän sai korjattua. Se ikäänkuin liimattiin jähmettyvällä kipsilimellä. Säkkikangasta käytettiin tukena korjausvaloksen seassa, kun liitin takaisin vahingossa katkomiani palasia. Muotin hajottamisvaihe oli aika sotkuista puuhaa. Jätettä ja pölyä syntyi paljon. Työhuone onkin todella tarpeellinen kuvanveistäjälle, ei tämmöistä voisi asuintiloissa tehdä. 


Tässä vaiheessa kipsi ei ollut vielä lopulliseen kovuuteensa jähmettynyt ja siihen oli melko helppo kaivertaa ripustusta varten kolo.  Veimme vielä kosteat työt kotiin, ne piti asettaa kuivumaan. Lopullinen kovuus saavutetaan kipsin kuivuttua noin viikon kuluttua.

Veistoksen tekeminen oli mielenkiintoista ja aika kului nopeasti työn touhussa. Opettajamme oli valinnut sopivan tehtävän kurssin keston huomioon ottaen. Ehdimme hyvin tehdä kaikki työvaiheet ilman kiireen tuntua. Teknisesti kuvanveisto on työlästä ja monivaiheista. Varmasti isokokoisten töiden teko on fyysistäkin.


Jos olisi tiennyt tehtävän annon etukäteen, olisi ehkä tullut erilainen työ. Tällaiset kasvot pullahtivat alitajunnan ja käsieni yhteistyöstä – seesteinen sukupuoleton kelluja.  Tuollainen tyyppi siellä savimöykyn sisällä asui ja tuli ulos muovaamalla.

Mielenrauha.

Kirjoittanut: Varpu Pulkkinen

12.3.2023

Kuvanveistoa opiskelemassa

Kuvallinen ilmaisu on tärkeää minulle niin graafisen suunnittelun työssä kuin taiteen tekemisessä. Kertausopintoihini kuuluu taiteen ja kuvallisen ilmaisun eri tekniikoihin ja materiaaleihin tutustuminen. Opi uutta – se voi auttaa sinua löytämään uusia tapoja ilmaista itseäsi ja kehittymään.  Wellamo-opiston ATPO-ryhmän kolmiulotteisen hahmottamisen kurssilla tutustuimme kuvanveiston saloihin lahtelaisen taiteilijan kuvanveistäjä  Marianne Sirin opissa (www.mariannesiri.com). Tämä ei ollut ensimmäinen kuvanveistokurssini, mutta edellisestä on aikaa niin kauan, etten muistanut tekniikasta juuri mitään. Nyt korjaan asian ja kirjoitan tämän artikkelin :)

Veistimme kasvonaamion: ensin savesta muotoilu, sitten muotin teko ja lopuksi kipsivalu ja muotin poisto

Aloitimme muotoilemalla savea. Tehtävänä oli tehdä kasvot, joko reliefi tai maski, jossa siis näkyy kasvoista maskin verran. Aluksi muotoilu tuntui helpolta, kasvot muotoituivat kosteaan saveen. Mittasuhteet eivät olleet kohdillaan, tosin teinkin kasvot mielikuvituksen varassa ilman mallia niin ei yhtä oikeaa ratkaisua tietenkään ollutkaan. Halusin veistokseeni kuitenkin neutraalin ilmeen ja korkeamman otsan kuin mikä ensimmäisen päivän jälkeen oli syntynyt. Nukuttuani yön yli tiesin heti aamulla mitä muutoksia teen työhöni. Korkeampi otsa, erilaiset hiukset, eri malliset posket ja sirompi leuka. Lopputulos oli seesteisen näköinen, tuota jaksaisin katsella omalla seinälläni. Hiukset ikäänkuin valuvat veteen – ajattelin – tai sitten on iskenyt salama. No ehkä sillä ei ole väliä, nuo aurinkohiukset ovat kivan näköiset, vaikka hiusraja ei tuolla lailla kenelläkään mene... jos se onkin päähine. Myös silmien muotoilussa meni yllättävän paljon aikaa, piti tehdä ylä- ja alaluomet, silmämunat, kulmakarvat. Myös nenän ja suun muotoilu oli mielenkiintoista. Suupieliin aavistus hymynkaretta. Muotoiluvaihe on kaikkein tärkein. Kipsi toistaa kaikki pintakuviotkin tarkasti. Kovaa kipsiä ei ole mielestäni helppoa työstää. Ehdottomasti kannattaa työstää savivaiheessa. Työstämisessä käytin apuvälineenä rautalankakoukkua ja erimallisia veistokapuloita. Kannatta katsella veistosta eri kulmista ja nostaa työ koholle pöytätasosta. Yläkuvassa näet savesta muotoillun veistoksen kaksi eri vaihetta edestä ja viistosta kuvattuna. Veistos pakattiin yöksi kostean pesusienen kanssa muoviin, jotta savi ei kuivuisi ja työstämistä pystyisi jatkamaan.

Kun veistos oli muotoilultaan valmis, siirryimme muotin tekoon. Kuvassa on tehty savimakkarasta reunat muotille. 

Savinaamio sitten peitettiin kipsiliemellä.


Kipsijauhetta sekoitettiin veteen välttäen ilmakuplien muodostumista. Astiaan mitattiin 2 osaa vettä ja 4 osaa kipsijauhetta. Kipsijauhe ripoteltiin veteen mahdollisimman läheltä veden pintaa. Kun veden keskelle jäi näkyvii kasa oli kipsijauhetta riittävästi. Jonkin ajan kuluttua aineet sekoitettiin käsin tasaiseksi seokseksi. Kun kipsi-vesiseos alkoi jähmetä alettiin saviveistoksen peittäminen kipsillä.


Kipsiseosta lapettiin kämmenellä tasaisesti joka puolelle. Tehtiin vielä toinen satsi, jolloin muottiin saatiin paksuutta.

Kipsi kovettui vajaassa tunnissa. Sen jälkeen savi kaivettiin pois muotin sisältä ja muotti puhdistettiin tarkasti saven rippeistä ja käsiteltiin mäntysaippua-ruokaöljyseoksella.


Voideltuun muottiin valettiin varsinainen veistos. Kipsi-vesiseos jälleen sekoiteltiin ja kun se alkoi jähmettyä, sitä lapettiin muottiin ensin ohutta kipsilientä joka puolelle ja sitten muotti täyteen. Kun kipsiseos alkaa jähmettyä se jähmettyy melko nopeasti, kunnes sitä ei voi enää levittää. Astiat ja kädet onkin syytä pestä jo ennen kuin kipsi kovettuu. Noin 45 minuutissa on saavutettu riittävän kestävä kovuus ennen seuraavaa vaihetta. Käytimme veistokseen eri kipsiä kuin muottiin. Veistoskipsi oli vaaleanpunaista ja kuivuttuaan kovempaa ja kestävämpää.


Seuraava jännittävä vaihe oli muotin poistaminen. Se tapahtui taltan ja kumi- tai puuvasaran avulla naputtelemalla. Kuvassa opettajamme Marianne näyttää mallia. Oli tärkeä hakata poispäin veistoksesta ja varoa tietenkin, ettei veistos saa osumaa. hankalampaa kuin ajattelinkaan – veistokseltani irtosi nenänpää, koska muotti olikin yllättävän ohut nenän kohdalta. Myös osa hiuksista katkesi, koska olin niin taitamaton ja varomaton. Otin palaset talteen ja opettelin myöhemmin myös korjaamista. Naputtelussani olisi vielä paljon opeteltavaa. Opettajalta se sujui niin näppärästi. Hän irrotti todella isoja paloja, eikä veistos vaurioitunut. 


Onneksi nenän sai korjattua. Se ikäänkuin liimattiin jähmettyvällä kipsilimellä. Säkkikangasta käytettiin tukena korjausvaloksen seassa, kun liitin takaisin vahingossa katkomiani palasia. Muotin hajottamisvaihe oli aika sotkuista puuhaa. Jätettä ja pölyä syntyi paljon. Työhuone onkin todella tarpeellinen kuvanveistäjälle, ei tämmöistä voisi asuintiloissa tehdä. 


Tässä vaiheessa kipsi ei ollut vielä lopulliseen kovuuteensa jähmettynyt ja siihen oli melko helppo kaivertaa ripustusta varten kolo.  Veimme vielä kosteat työt kotiin, ne piti asettaa kuivumaan. Lopullinen kovuus saavutetaan kipsin kuivuttua noin viikon kuluttua.

Veistoksen tekeminen oli mielenkiintoista ja aika kului nopeasti työn touhussa. Opettajamme oli valinnut sopivan tehtävän kurssin keston huomioon ottaen. Ehdimme hyvin tehdä kaikki työvaiheet ilman kiireen tuntua. Teknisesti kuvanveisto on työlästä ja monivaiheista. Varmasti isokokoisten töiden teko on fyysistäkin.


Jos olisi tiennyt tehtävän annon etukäteen, olisi ehkä tullut erilainen työ. Tällaiset kasvot pullahtivat alitajunnan ja käsieni yhteistyöstä – seesteinen sukupuoleton kelluja.  Tuollainen tyyppi siellä savimöykyn sisällä asui ja tuli ulos muovaamalla.

Mielenrauha.

Kirjoittanut: Varpu Pulkkinen

12.3.2023

Kuvanveistoa opiskelemassa

Kuvallinen ilmaisu on tärkeää minulle niin graafisen suunnittelun työssä kuin taiteen tekemisessä. Kertausopintoihini kuuluu taiteen ja kuvallisen ilmaisun eri tekniikoihin ja materiaaleihin tutustuminen. Opi uutta – se voi auttaa sinua löytämään uusia tapoja ilmaista itseäsi ja kehittymään.  Wellamo-opiston ATPO-ryhmän kolmiulotteisen hahmottamisen kurssilla tutustuimme kuvanveiston saloihin lahtelaisen taiteilijan kuvanveistäjä  Marianne Sirin opissa (www.mariannesiri.com). Tämä ei ollut ensimmäinen kuvanveistokurssini, mutta edellisestä on aikaa niin kauan, etten muistanut tekniikasta juuri mitään. Nyt korjaan asian ja kirjoitan tämän artikkelin :)

Veistimme kasvonaamion: ensin savesta muotoilu, sitten muotin teko ja lopuksi kipsivalu ja muotin poisto

Aloitimme muotoilemalla savea. Tehtävänä oli tehdä kasvot, joko reliefi tai maski, jossa siis näkyy kasvoista maskin verran. Aluksi muotoilu tuntui helpolta, kasvot muotoituivat kosteaan saveen. Mittasuhteet eivät olleet kohdillaan, tosin teinkin kasvot mielikuvituksen varassa ilman mallia niin ei yhtä oikeaa ratkaisua tietenkään ollutkaan. Halusin veistokseeni kuitenkin neutraalin ilmeen ja korkeamman otsan kuin mikä ensimmäisen päivän jälkeen oli syntynyt. Nukuttuani yön yli tiesin heti aamulla mitä muutoksia teen työhöni. Korkeampi otsa, erilaiset hiukset, eri malliset posket ja sirompi leuka. Lopputulos oli seesteisen näköinen, tuota jaksaisin katsella omalla seinälläni. Hiukset ikäänkuin valuvat veteen – ajattelin – tai sitten on iskenyt salama. No ehkä sillä ei ole väliä, nuo aurinkohiukset ovat kivan näköiset, vaikka hiusraja ei tuolla lailla kenelläkään mene... jos se onkin päähine. Myös silmien muotoilussa meni yllättävän paljon aikaa, piti tehdä ylä- ja alaluomet, silmämunat, kulmakarvat. Myös nenän ja suun muotoilu oli mielenkiintoista. Suupieliin aavistus hymynkaretta. Muotoiluvaihe on kaikkein tärkein. Kipsi toistaa kaikki pintakuviotkin tarkasti. Kovaa kipsiä ei ole mielestäni helppoa työstää. Ehdottomasti kannattaa työstää savivaiheessa. Työstämisessä käytin apuvälineenä rautalankakoukkua ja erimallisia veistokapuloita. Kannatta katsella veistosta eri kulmista ja nostaa työ koholle pöytätasosta. Yläkuvassa näet savesta muotoillun veistoksen kaksi eri vaihetta edestä ja viistosta kuvattuna. Veistos pakattiin yöksi kostean pesusienen kanssa muoviin, jotta savi ei kuivuisi ja työstämistä pystyisi jatkamaan.

Kun veistos oli muotoilultaan valmis, siirryimme muotin tekoon. Kuvassa on tehty savimakkarasta reunat muotille. 

Savinaamio sitten peitettiin kipsiliemellä.


Kipsijauhetta sekoitettiin veteen välttäen ilmakuplien muodostumista. Astiaan mitattiin 2 osaa vettä ja 4 osaa kipsijauhetta. Kipsijauhe ripoteltiin veteen mahdollisimman läheltä veden pintaa. Kun veden keskelle jäi näkyvii kasa oli kipsijauhetta riittävästi. Jonkin ajan kuluttua aineet sekoitettiin käsin tasaiseksi seokseksi. Kun kipsi-vesiseos alkoi jähmetä alettiin saviveistoksen peittäminen kipsillä.


Kipsiseosta lapettiin kämmenellä tasaisesti joka puolelle. Tehtiin vielä toinen satsi, jolloin muottiin saatiin paksuutta.

Kipsi kovettui vajaassa tunnissa. Sen jälkeen savi kaivettiin pois muotin sisältä ja muotti puhdistettiin tarkasti saven rippeistä ja käsiteltiin mäntysaippua-ruokaöljyseoksella.


Voideltuun muottiin valettiin varsinainen veistos. Kipsi-vesiseos jälleen sekoiteltiin ja kun se alkoi jähmettyä, sitä lapettiin muottiin ensin ohutta kipsilientä joka puolelle ja sitten muotti täyteen. Kun kipsiseos alkaa jähmettyä se jähmettyy melko nopeasti, kunnes sitä ei voi enää levittää. Astiat ja kädet onkin syytä pestä jo ennen kuin kipsi kovettuu. Noin 45 minuutissa on saavutettu riittävän kestävä kovuus ennen seuraavaa vaihetta. Käytimme veistokseen eri kipsiä kuin muottiin. Veistoskipsi oli vaaleanpunaista ja kuivuttuaan kovempaa ja kestävämpää.


Seuraava jännittävä vaihe oli muotin poistaminen. Se tapahtui taltan ja kumi- tai puuvasaran avulla naputtelemalla. Kuvassa opettajamme Marianne näyttää mallia. Oli tärkeä hakata poispäin veistoksesta ja varoa tietenkin, ettei veistos saa osumaa. hankalampaa kuin ajattelinkaan – veistokseltani irtosi nenänpää, koska muotti olikin yllättävän ohut nenän kohdalta. Myös osa hiuksista katkesi, koska olin niin taitamaton ja varomaton. Otin palaset talteen ja opettelin myöhemmin myös korjaamista. Naputtelussani olisi vielä paljon opeteltavaa. Opettajalta se sujui niin näppärästi. Hän irrotti todella isoja paloja, eikä veistos vaurioitunut. 


Onneksi nenän sai korjattua. Se ikäänkuin liimattiin jähmettyvällä kipsilimellä. Säkkikangasta käytettiin tukena korjausvaloksen seassa, kun liitin takaisin vahingossa katkomiani palasia. Muotin hajottamisvaihe oli aika sotkuista puuhaa. Jätettä ja pölyä syntyi paljon. Työhuone onkin todella tarpeellinen kuvanveistäjälle, ei tämmöistä voisi asuintiloissa tehdä. 


Tässä vaiheessa kipsi ei ollut vielä lopulliseen kovuuteensa jähmettynyt ja siihen oli melko helppo kaivertaa ripustusta varten kolo.  Veimme vielä kosteat työt kotiin, ne piti asettaa kuivumaan. Lopullinen kovuus saavutetaan kipsin kuivuttua noin viikon kuluttua.

Veistoksen tekeminen oli mielenkiintoista ja aika kului nopeasti työn touhussa. Opettajamme oli valinnut sopivan tehtävän kurssin keston huomioon ottaen. Ehdimme hyvin tehdä kaikki työvaiheet ilman kiireen tuntua. Teknisesti kuvanveisto on työlästä ja monivaiheista. Varmasti isokokoisten töiden teko on fyysistäkin.


Jos olisi tiennyt tehtävän annon etukäteen, olisi ehkä tullut erilainen työ. Tällaiset kasvot pullahtivat alitajunnan ja käsieni yhteistyöstä – seesteinen sukupuoleton kelluja.  Tuollainen tyyppi siellä savimöykyn sisällä asui ja tuli ulos muovaamalla.

Mielenrauha.