Veistimme kasvonaamion: ensin savesta muotoilu, sitten muotin teko ja lopuksi kipsivalu ja muotin poisto

Aloitimme muotoilemalla savea. Tehtävänä oli tehdä kasvot, joko reliefi tai maski, jossa siis näkyy kasvoista maskin verran. Aluksi muotoilu tuntui helpolta, kasvot muotoituivat kosteaan saveen. Mittasuhteet eivät olleet kohdillaan, tosin teinkin kasvot mielikuvituksen varassa ilman mallia niin ei yhtä oikeaa ratkaisua tietenkään ollutkaan. Halusin veistokseeni kuitenkin neutraalin ilmeen ja korkeamman otsan kuin mikä ensimmäisen päivän jälkeen oli syntynyt. Nukuttuani yön yli tiesin heti aamulla mitä muutoksia teen työhöni. Korkeampi otsa, erilaiset hiukset, eri malliset posket ja sirompi leuka. Lopputulos oli seesteisen näköinen, tuota jaksaisin katsella omalla seinälläni. Hiukset ikäänkuin valuvat veteen – ajattelin – tai sitten on iskenyt salama. No ehkä sillä ei ole väliä, nuo aurinkohiukset ovat kivan näköiset, vaikka hiusraja ei tuolla lailla kenelläkään mene... jos se onkin päähine. Myös silmien muotoilussa meni yllättävän paljon aikaa, piti tehdä ylä- ja alaluomet, silmämunat, kulmakarvat. Myös nenän ja suun muotoilu oli mielenkiintoista. Suupieliin aavistus hymynkaretta. Muotoiluvaihe on kaikkein tärkein. Kipsi toistaa kaikki pintakuviotkin tarkasti. Kovaa kipsiä ei ole mielestäni helppoa työstää. Ehdottomasti kannattaa työstää savivaiheessa. Työstämisessä käytin apuvälineenä rautalankakoukkua ja erimallisia veistokapuloita. Kannatta katsella veistosta eri kulmista ja nostaa työ koholle pöytätasosta. Yläkuvassa näet savesta muotoillun veistoksen kaksi eri vaihetta edestä ja viistosta kuvattuna. Veistos pakattiin yöksi kostean pesusienen kanssa muoviin, jotta savi ei kuivuisi ja työstämistä pystyisi jatkamaan.

Voideltuun muottiin valettiin varsinainen veistos. Kipsi-vesiseos jälleen sekoiteltiin ja kun se alkoi jähmettyä, sitä lapettiin muottiin ensin ohutta kipsilientä joka puolelle ja sitten muotti täyteen. Kun kipsiseos alkaa jähmettyä se jähmettyy melko nopeasti, kunnes sitä ei voi enää levittää. Astiat ja kädet onkin syytä pestä jo ennen kuin kipsi kovettuu. Noin 45 minuutissa on saavutettu riittävän kestävä kovuus ennen seuraavaa vaihetta. Käytimme veistokseen eri kipsiä kuin muottiin. Veistoskipsi oli vaaleanpunaista ja kuivuttuaan kovempaa ja kestävämpää.

Seuraava jännittävä vaihe oli muotin poistaminen. Se tapahtui taltan ja kumi- tai puuvasaran avulla naputtelemalla. Kuvassa opettajamme Marianne näyttää mallia. Oli tärkeä hakata poispäin veistoksesta ja varoa tietenkin, ettei veistos saa osumaa. hankalampaa kuin ajattelinkaan – veistokseltani irtosi nenänpää, koska muotti olikin yllättävän ohut nenän kohdalta. Myös osa hiuksista katkesi, koska olin niin taitamaton ja varomaton. Otin palaset talteen ja opettelin myöhemmin myös korjaamista. Naputtelussani olisi vielä paljon opeteltavaa. Opettajalta se sujui niin näppärästi. Hän irrotti todella isoja paloja, eikä veistos vaurioitunut. 

Onneksi nenän sai korjattua. Se ikäänkuin liimattiin jähmettyvällä kipsilimellä. Säkkikangasta käytettiin tukena korjausvaloksen seassa, kun liitin takaisin vahingossa katkomiani palasia. Muotin hajottamisvaihe oli aika sotkuista puuhaa. Jätettä ja pölyä syntyi paljon. Työhuone onkin todella tarpeellinen kuvanveistäjälle, ei tämmöistä voisi asuintiloissa tehdä. 

Tässä vaiheessa kipsi ei ollut vielä lopulliseen kovuuteensa jähmettynyt ja siihen oli melko helppo kaivertaa ripustusta varten kolo.  Veimme vielä kosteat työt kotiin, ne piti asettaa kuivumaan. Lopullinen kovuus saavutetaan kipsin kuivuttua noin viikon kuluttua.