Elävää mallia piirtämässä
Elävän mallin piirustus toi mieleen aiemmat opintoni Savonlinnan Taidelukiossa. Siellä opettajanani oli Enska, taidemaalari Ensio Onnukka. Silloin elävän mallin piirustus tuntui tosi vaikealta, enkä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavassa opinahjossa Lahden muotoiluinstituutissa se taas oli lempiaineitani, liekö aikuistuminen tuonut kärsivällisyyttä piirtämiseen ja silmä ja käsikin oli jo harjaantuneempia. Opettajana toimi tuolloin Tarja Koskinen (Lanu).
Osallistuin Wellamo opiston ATPO-ryhmän elävän mallin piirustukseen kahtena peräkkäisenä päivänä. Meitä kurssilaisia ohjasi ja auttoi näkemään lahtelainen kuvataiteilija Maria Laine. Paitsi käden taitoa piirtäminen on näkemisen taitoa.
Elävän mallin piirustus kehittää myös kärsivällisyyttä. Alussa täytyy malttaa suunnitella ja sommitella miten piirros asettuu paperille. Jos vain aloittaa ilman suunnitelmaa ja mittauksia, saattaa osa hahmosta mennä yli paperin reunojen tai hahmo saattaa jäädä liian pieneksi, jolloin on vaikeampi piirtää yksityiskohtia ja varjostuksia hiilellä. Mittasuhteiden mittaaminen on tärkeää myös työn edetessä. Niihin kannattaa panostaa, eikä hätäillä tässä vaiheessa. Hiiltä apuna käyttäen ihmiskehon mittasuhteita vertaillen hahmottelin mallin suurelle paperille, joka oli kiinnitetty alustaan. Piirsin seisten, jolloin mittaaminen ja suurelle paperille hahmottelu on helpompaa. Piirustustelineeseen voi ottaa muutaman askelen etäisyyttä, jolloin kokonaisuuden näkee paremmin. Elävän mallin piirtämiseen tarvitsee riittävästi tilaa. Mallin täytyy välillä pitää taukoja, tauon jälkeen mallin asento saattaa olla hieman erilainen.
Hahmottelin ensin mihin äärimitat, päälaki ja jalkapohjat sijoittuvat. Pään korkeusmitta meni seitsämän kertaa kokonaismitan sisälle. Jaoin kokonaismitan apuviivoilla seitsämään osaan piirustuksessani. Käytin pään mittaa myös leveyden mittaamiseen eri kohdissa asentoa. Malli oli melko sivuttain minua kohti, joten kovin vaikeita lyhennyksiä ei tarvinnut tällä kertaa piirtää. Jalkateristä meinasi tulla liian lyhyet ja käsivarresta liian kapea, mutta ne oli helppo korjata. Huomasin virheet, kun tein tarkistusmittauksia. Opettaja pyysi tarkistamaan nilkan luun kohdan ja levittämään hieman selän linjaa. Asennosta tuli tasapainoinen eli ei näyttä siltä että ihminen kuvassa kaatuisi johonkin suuntaan. Myös ihmisen mittasuhteet ovat riittävän oikein. Piirtäminen sai minut keskittymään hyvin ja rauhoitti mieltä. Huomasin, että vanha piirustustyylini noin 30 vuoden takaa oli tallella. Hiilellä on kiva piirtää ja elämän mallin piirtämien on sopivan haastavaa. Lopuksi hiili kiinnitettiin paperiin fiksatiivilla..